Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä tunnetaan maailmalla laadukkaana ja luotettavana. Tästä yhtenä tärkeänä esimerkkinä voidaan pitää kansalaisten eliniän ennuste, joka on kasvanut Suomessa muita EU-maita nopeammin. Maan koulutusjärjestelmä on taas mahdollistanut sen, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat hyvin koulutettuja ja osaavia. Terveydenhuolto Suomessa on jaettu yksityisen ja julkisen sektorin kesken. Julkinen terveydenhuolto on järjestetty kunnallisiin terveyskeskuksiin ja aluesairaaloihin, joissa tehdään terveydenhoidolliset rutiinioperaatiot. Lisäksi yliopistosairaaloissa on erikoissairaanhoidon erikoistietämys, jota hyödynnetään esimerkiksi leikkauksissa. Myös erittäin hyödylliseksi havaittu kouluterveydenhuolto on tärkeä osa julkista terveydenhoitoa, johon nuoret pääsevät tutustumaan lakisääteisen peruskoulun aikana.
Tutkimustiedon mukaan Suomessa naiset elävät keskimäärin pitempään kuin miehet, naimisissa olevat ovat terveempiä kuin naimattomat ja Länsirannikolla eletään pitempään kuin Koillis-Suomessa. Suomalaisista löytyy siis selkeästi tekijöitä, jotka erottavat heidät toisistaan. Perustuslaki takaa kaikille samat ihmisoikeudet sekä mahdollisuuden päästä koulutukseen, saada työtä sekä sosiaali- ja terveyspalveluja. Näin ollen julkisen vallan velvollisuutena on huolehtia, että terveyspalvelut kohdentuvat niiden todellisen tarpeen eikä asiakkaan maksukyvyn mukaan. Vaikka terveyserojen kaventaminen edellyttää ennen kaikkea sen juurisyiden kitkemistä (esimerkiksi tulo- ja varallisuuserot, köyhyys, huonot työolot), myös suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on piirteitä, jotka lisäävät eriarvoisuutta.
Terveyserojen kaventaminen
Yksi huolestuttavimpia ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa on väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveyserojen kasvu viime vuosikymmenen aikana. Suomessa kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden välillä on merkittäviä eroja, jotka riippuvat mm. sukupuolesta, siviilisäädystä ja asuinalueesta. Merkittävimmät erot terveydessä löytyvät kuitenkin sosioekonomisten ryhmien välillä. Työssäkäyvät ovat huomattavasti terveempiä kuin työttömät, samalla kun myös hyvätuloiset ja eniten koulutusta saaneet ovat terveempiä kuin pienituloiset ja kouluttamattomat henkilöt. Tämä ei ole ainoastaan epäoikeudenmukaista, mutta myös jotain, mikä olisi vältettävissä esimerkiksi tulonsiirroilla ja tasavertaisuutta edistämällä. Julkisen terveydenhuolloin toimivuus on tärkeä osa toimivaa ja yhtenäistä yhteiskuntaa.
Ensinnäkin asiakasmaksut ja lääkekulut vievät tällä hetkellä liian suuren osuuden pienituloisten tuloista. Suuret terveydenhuollon maksut ja omavastuuosuudet muodostavat erityisesti pienituloisille esteen hakeutua hoitoon tarpeen vaatiessa. Toiseksi terveyspalvelujen sijainnissa on suuria alueellisia ja myös alueiden sisäisiä eroja. Jos palvelut ovat vaikeasti tavoitettavista eivätkä sijaitse tarpeeksi lähellä, se saattaa pitkittää hoitoon hakeutumista. Kolmanneksi on myös tärkeää huomioida, että sähköiset palvelut ovat kaikkien käytettävissä riippumatta asiakkaan tietotekniikan käyttömahdollisuuksista ja käyttötaidoista. Lopuksi integroimalla perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito sekä lisäämällä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä, on mahdollista kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Toimiva integraatio ja hoitoketjujen sujuvuus edesauttavat erityisesti niiden asiakkaiden terveydenhoitoa, jotka käyttävät paljon palveluita.
Sote-uudistus
Sote- ja maakuntauudistus on yksi Suomen historian suurimmista hallinnon uudistamishankkeista, jonka päämääränä on vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia, kaventaa terveyseroja ja parantaa terveyspalveluiden saatavuutta. Sen onnistuminen tulee määrittämään suomalaisen terveydenhuollon kehityksen. Sote- ja maakuntauudistus siirtää julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon eli sote-palveluiden vastuun kunnilta 18 perustettavalle maakunnalle. Lisäksi tarkoituksena on säätää valinnanvapauslaki, jonka seurauksena julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja voisivat jatkossa tarjota niin julkiset, yksityiset kuin kolmannen sektorin toimijat. Asiakasmaksut on tarkoitus pitää samana riippumatta siitä, minkä palveluntuottajan asiakas valitsee. Valinnanvapauslain keskeisenä tavoitteena on taas lisätä kilpailua ja kirittää palveluiden tuottajia entistä parempaan laatuun.
Sote- ja maakuntauudistus voisi oikein toteutuessaan parantaa merkittävästi Suomen terveydenhuoltoa. Nykyistä Juha Sipilän hallituksen (2015-) sote-esitystä ovat kuitenkin kritisoineet useat tahot, kuten alalla pitkään toimineet lääkärit, sosiaali- ja terveysjohtajat sekä professorit ja muut alan asiantuntijat. Uudistuksen ei uskota lisäävän säästöjä, parantavan hoitoa tai vähentävän terveyseroja, minkä lisäksi sen uskotaan lisäävän byrokratiaa ja keskittävän päätäntävaltaa. Jos sote-palveluiden järjestämisvastuuta siirretään yrityksille, kannattaa niiden sijoittaa palveluita enimmäkseen kasvukeskuksiin. Sote-uudistuksen tulisi kuitenkin pystyä takaamaan valinnanvapaus yksityisen ja julkisen palvelun välillä myös syrjäisempien seutujen asukkaille. Samalla on tärkeää, että myös pienituloisilla olisi mahdollisuus ostaa laajoja erikoislääkäripalveluita.