Kuinka parantaa suomalaista terveydenhuoltoa?

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä tunnetaan maailmalla laadukkaana ja luotettavana. Tästä yhtenä tärkeänä esimerkkinä voidaan pitää kansalaisten eliniän ennuste, joka on kasvanut Suomessa muita EU-maita nopeammin. Maan koulutusjärjestelmä on taas mahdollistanut sen, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat hyvin koulutettuja ja osaavia. Terveydenhuolto Suomessa on jaettu yksityisen ja julkisen sektorin kesken. Julkinen terveydenhuolto on järjestetty kunnallisiin terveyskeskuksiin ja aluesairaaloihin, joissa tehdään terveydenhoidolliset rutiinioperaatiot. Lisäksi yliopistosairaaloissa on erikoissairaanhoidon erikoistietämys, jota hyödynnetään esimerkiksi leikkauksissa. Myös erittäin hyödylliseksi havaittu kouluterveydenhuolto on tärkeä osa julkista terveydenhoitoa, johon nuoret pääsevät tutustumaan lakisääteisen peruskoulun aikana.

Tutkimustiedon mukaan Suomessa naiset elävät keskimäärin pitempään kuin miehet, naimisissa olevat ovat terveempiä kuin naimattomat ja Länsirannikolla eletään pitempään kuin Koillis-Suomessa. Suomalaisista löytyy siis selkeästi tekijöitä, jotka erottavat heidät toisistaan. Perustuslaki takaa kaikille samat ihmisoikeudet sekä mahdollisuuden päästä koulutukseen, saada työtä sekä sosiaali- ja terveyspalveluja. Näin ollen julkisen vallan velvollisuutena on huolehtia, että terveyspalvelut kohdentuvat niiden todellisen tarpeen eikä asiakkaan maksukyvyn mukaan. Vaikka terveyserojen kaventaminen edellyttää ennen kaikkea sen juurisyiden kitkemistä (esimerkiksi tulo- ja varallisuuserot, köyhyys, huonot työolot), myös suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on piirteitä, jotka lisäävät eriarvoisuutta.

Terveyserojen kaventaminen

Yksi huolestuttavimpia ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa on väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveyserojen kasvu viime vuosikymmenen aikana. Suomessa kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden välillä on merkittäviä eroja, jotka riippuvat mm. sukupuolesta, siviilisäädystä ja asuinalueesta. Merkittävimmät erot terveydessä löytyvät kuitenkin sosioekonomisten ryhmien välillä. Työssäkäyvät ovat huomattavasti terveempiä kuin työttömät, samalla kun myös hyvätuloiset ja eniten koulutusta saaneet ovat terveempiä kuin pienituloiset ja kouluttamattomat henkilöt. Tämä ei ole ainoastaan epäoikeudenmukaista, mutta myös jotain, mikä olisi vältettävissä esimerkiksi tulonsiirroilla ja tasavertaisuutta edistämällä. Julkisen terveydenhuolloin toimivuus on tärkeä osa toimivaa ja yhtenäistä yhteiskuntaa.

Ensinnäkin asiakasmaksut ja lääkekulut vievät tällä hetkellä liian suuren osuuden pienituloisten tuloista. Suuret terveydenhuollon maksut ja omavastuuosuudet muodostavat erityisesti pienituloisille esteen hakeutua hoitoon tarpeen vaatiessa. Toiseksi terveyspalvelujen sijainnissa on suuria alueellisia ja myös alueiden sisäisiä eroja. Jos palvelut ovat vaikeasti tavoitettavista eivätkä sijaitse tarpeeksi lähellä, se saattaa pitkittää hoitoon hakeutumista. Kolmanneksi on myös tärkeää huomioida, että sähköiset palvelut ovat kaikkien käytettävissä riippumatta asiakkaan tietotekniikan käyttömahdollisuuksista ja käyttötaidoista. Lopuksi integroimalla perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito sekä lisäämällä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä, on mahdollista kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Toimiva integraatio ja hoitoketjujen sujuvuus edesauttavat erityisesti niiden asiakkaiden terveydenhoitoa, jotka käyttävät paljon palveluita.

Sote-uudistus

Sote- ja maakuntauudistus on yksi Suomen historian suurimmista hallinnon uudistamishankkeista, jonka päämääränä on vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia, kaventaa terveyseroja ja parantaa terveyspalveluiden saatavuutta. Sen onnistuminen tulee määrittämään suomalaisen terveydenhuollon kehityksen. Sote- ja maakuntauudistus siirtää julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon eli sote-palveluiden vastuun kunnilta 18 perustettavalle maakunnalle. Lisäksi tarkoituksena on säätää valinnanvapauslaki, jonka seurauksena julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja voisivat jatkossa tarjota niin julkiset, yksityiset kuin kolmannen sektorin toimijat. Asiakasmaksut on tarkoitus pitää samana riippumatta siitä, minkä palveluntuottajan asiakas valitsee. Valinnanvapauslain keskeisenä tavoitteena on taas lisätä kilpailua ja kirittää palveluiden tuottajia entistä parempaan laatuun.

Sote- ja maakuntauudistus voisi oikein toteutuessaan parantaa merkittävästi Suomen terveydenhuoltoa. Nykyistä Juha Sipilän hallituksen (2015-) sote-esitystä ovat kuitenkin kritisoineet useat tahot, kuten alalla pitkään toimineet lääkärit, sosiaali- ja terveysjohtajat sekä professorit ja muut alan asiantuntijat. Uudistuksen ei uskota lisäävän säästöjä, parantavan hoitoa tai vähentävän terveyseroja, minkä lisäksi sen uskotaan lisäävän byrokratiaa ja keskittävän päätäntävaltaa. Jos sote-palveluiden järjestämisvastuuta siirretään yrityksille, kannattaa niiden sijoittaa palveluita enimmäkseen kasvukeskuksiin. Sote-uudistuksen tulisi kuitenkin pystyä takaamaan valinnanvapaus yksityisen ja julkisen palvelun välillä myös syrjäisempien seutujen asukkaille. Samalla on tärkeää, että myös pienituloisilla olisi mahdollisuus ostaa laajoja erikoislääkäripalveluita.

Ammattina terveys

Ilmaisu “terve ihminen” yhdistetään helposti vain fyysiseen terveyteen. Terveys koostuu kuitenkin kolmesta osa-alueesta: fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveydestä. Yhdessä ne muodostavat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Epäilemättä fyysinen terveys on se, joka vaikuttaa eniten ja näkyvimmin ihmisen elämänlaatuun. Toisia osa-alueita ei tulisi kuitenkaan unohtaa. Kaikilla näillä terveyden aloilla työskentelee tuhansia ammattilaisia, jotka tekevät kaikkensa parantaakseen potilaidensa ja samalla yhteiskunnan terveyttä. Terveydenhuollossa työskennelläänkin ihmisten kanssa ja heitä varten. Sosiaalinen terveys on ehkä tuntemattomin terveyden osa-alue. Sosiaalinen terveys kattaa ihmissuhteet ja seksuaaliterveyden. Ihmissuhteista tärkein on varmasti avioliitto ja sen ongelmia ratkaisevat pariterapeutit. Pariterapia on hyvin suosittu tapa etsiä ratkaisuja avioliiton umpikujiin ennen eroamista. Ihmissuhteisiin kuuluu myös yhteisö, perhe ja ystävät, joiden tuki on tärkeää sosiaalisessa terveydessä. Samoin yhteiskunnan antama esimerkiksi rahallinen tuki koetaan sosiaalista hyvinvointia parantavana tekijänä. Sosiaalisesti onnellinen ihminen tuntee olevansa turvassa ja osana suurempaa yhteisöä. Ihminen on myös seksuaalinen olento, joten tyydyttävä seksielämä kuuluu kokonaisvaltaiseen terveyteen. Seksuaaliterveyden ongelmatilanteissa voi ottaa yhteyttä seksuaaliterapeuttiin. Muissa sosiaalisissa ongelmissa auttavat sosiaalityöntekijät valtion virastoissa. Hyvinvointivaltion perustana ovat hyvät sosiaaliset palvelut ja tuet sen kansalaisille. Sosiaalisen terveyden häiriöt oireilevat suurina yhteiskuntaan vaikuttavina ongelmina kuten henkisenä ja fyysisenä väkivaltana, itsemurhina, alkoholismina, yksinäisyytenä ja syrjäytymisenä.

Fyysistä terveyttä hoitavat ammatit

Terveydenhuollon kattavin osa alue on fyysistä terveyttä hoitavat ammatit. Suomalaisille on taattu perusterveydenhuolto, joka kattaa sairaanhoidon, terveysneuvonnan, hammashoidon, kouluterveydenhuollon, opiskelijoiden terveydenhuollon ja työterveyden. Terveysneuvontaa annetaan esimerkiksi neuvoloissa, perhesuunnitteluneuvoloissa ja vanhustenneuvoloissa. Terveydenhuolto tapahtuu pääsääntöisesti terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Avosairaanhoito tarkoittaa kotihoitoa, mutta myös kuntoutusta, röntgeniä ja laboratoriopalveluita. Sairaankuljetus on myös tärkeä osa terveydenhuoltoa. Terveydenhoitoa tarjotaan julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa sekä terveydenhoidon yrityksissä. Se onkin yksin eniten työllistävistä aloista Suomessa sekä maailmassa. Kaikilla näillä aloilla työskentelee jokaisessa tuhansia ihmisiä ympäri Suomen. Aktiivisen terveydenhuollon lisäksi tarvitaan taustalla työskenteleviä tutkimus- ja kehitystyötä, sekä alan koulutustyötä tekeviä ihmisiä. Samoin hallinto ja johtamistehtäviin tarvitaan terveyden alan ammattilaisia. Alalla työskennellään siis monenlaisissa tehtävissä, joita yhdistää ihmisten terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy ja parantaminen sekä sairaiden ihmisten hoitaminen ja kuntoutus. Työnkuvaan kuuluvat myös kivunlievitys ja vaikeasti sairaiden potilaiden sekä heidän omaisten tukeminen. Hoitoala on vaikea ja raskas ammattiala, mutta se antaa paljon tekijälleen. Työssä voi joutua tekemään vaativia ja eettisesti vaikeita ratkaisuja, joten itsenäinen vastuunkantokyky on hoitoalalla työskenteleville tärkeä piirre. Myös hyvät tiimityöskentelytaidot, kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa sekä hyvät keskustelu – ja ihmissuhdetaidot ovat alalla äärimmäisen tärkeitä.

Psyykkistä terveyttä hoitavat ammatit

Psyykkinen hyvinvointi on laaja käsite. Psyykkinen terveys tarkoittaa mielen hyvinvointia ja oman itsensä arvioimista. Tunteiden säätely ja tunteiden nimeäminen on osa hyvää henkistä terveyttä. Hyvä itsetunto auttaa mielen hyvinvoinnissa. Psyykkistä mielenterveyttä horjuttavat perintötekijät, lapsuuden traumat, koulukiusaaminen, hyväksikäyttö ja perheen henkiset ongelmat. Uni, stressi ja stressinhallinta ovat jokainen mielenterveyttä horjuttavia tekijöitä, joiden täytyy olla hallinnassa. Etenkin masennus on nykyajan suurin mielenterveyden sairaus, joka voi pysäyttää kaiken elämän. Masennus voi vaikeassa tapauksessa johtaa väkivaltaan ja itsemurhiin. Sen takia masennus otetaan todella vakavasti. Mielenterveyttä hoitavat mielenterveyden ammattilaiset. Hoito voi olla avohoitoa terveyskeskuksissa ja mielenterveystoimistossa tai sairaalapalveluja. Mielisairaat potilaat voivat saada myös kotisairaanhoitoa. Elämänhallintansa menettäneille psyykkisesti sairaille potilaille on avattu asuntoloita ja asumisyksiköitä, joissa he saavat tukea hoitonsa ajan. Psyykkisiä sairauksia hoitavat esimerkiksi psykologit, masennushoitajat, elämäntapahoitajat, psykiatrit ja psykiatrian erikoissairaanhoitajat. Psyykkisissä sairauksissa kuten myös fyysisissä sairauksissa on ennaltaehkäisy tärkeää. Tämän takia itsensä tunteminen ja itsensä tarkastelu on tärkeää. Psyykkisten ongelmien paraneminen nimittäin lähtee potilaasta itsestään. Harvemmin mikään lääke pystyy poistamaan esimerkiksi masennusta täysin. Psyykkisessä sairaanhoidossa syvennytään potilaan sairauden henkisiin syihin ja käsitellään ne. Hoidon tukena voidaan käyttää myös lääkkeitä.

Terveydenhuolto terveyskeskuksissa

Terveyskeskukset ovat tutuin ja keskeisin perusterveydenhuollon palveluista. Suomalainen terveyskeskusjärjestelmä syntyi jo1970-luvulla Kansanterveyslain astuttua voimaan. Terveyskeskusten ydintehtävänä on edistää ja tukea sekä ylläpitää kansalaisten terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia. Tähän tehtävään terveyskeskukset vastaavat tarjoamalla erilaisia terveyden- ja sairaanhoidon palveluita. Terveyskeskusten tärkeimmät palvelut ovat hoitajien ja lääkäreiden vastaanotot sekä terveyskeskusten yhteydessä toimivissa sairaaloissa järjestettävä ympärivuorokautinen sairaanhoito. Palveluihin kuuluvat myös neuvola- ja kouluterveydenhuolto, kotisairaanhoito, hammashoito sekä erilaiset terapiapalvelut. Terveyskeskusten toimintaan kuuluu myös terveystarkastusten ja seulontatutkimusten järjestäminen, väestön terveyskasvatus ja -neuvonta, ehkäisevä mielenterveystyö, päihdehaittojen vähentäminen, tartuntatautien ehkäisy ja torjunta, seksuaaliterveydestä huolehtiminen sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto ja hammashuolto. Terveyskeskuksissa saa palveluja ja hoitoja lähellä kotia sekä yhteistyössä kotipaikan muiden toimijoiden kanssa. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa asiakkaan omia voimavaroja sekä tukea omahoitoa. Terveyskeskusten toimintaa ohjataan lainsäädännöllä: Kansanterveyslailla sekä Terveydenhuoltolailla. Suomalainen terveydenhuolto on suurten uudistusten edessä muun muassa väestön ikääntymisen, teknologisen kehityksen sekä työikäisten kansalaisten määrän vähenemisen vuoksi. Soten eli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden uudistamiseen tähtäävän hankkeen yhtenä tavoitteena onkin terveyskeskusten toiminnan kehittäminen. Tämän lisäksi hankkeella pyritään alentamaan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia, kaventamaan terveyseroja sekä parantamaan palvelujen yhdenvertaisuutta.

Terveyskeskusten muuttuvat toimintaympäristöt

Terveyskeskusten toimintaympäristöissä on tapahtunut muutoksia. Tähän on vaikuttanut erityisesti terveydenhuollon yleinen kehitys. Lääketiede ja hoitoprosessit ovat muuttuneet yhä monimutkaisemmiksi ja vaativammiksi, tutkimus- ja hoitomahdollisuudet ovat lisääntyneet ja vaatimukset moniammatillisuuden lisäämisestä ovat kasvaneet. Terveydenhuollosta on tullut yhä monimutkaisempaa ja kalliimpaa. Myös sekä valtio rahoittajatahona että palveluja käyttävät asiakkaat asettavat yhä enemmän vaatimuksia ja odotuksia terveyskeskuksille. Perusterveydenhuollon kohtaamien ongelmien seurauksena erikoissairaanhoito on laajentunut. Tämä on puolestaan johtanut terveydenhuollon kokonaiskustannusten kasvuun ja kuntien kustannuskriisiin. Myös terveyskeskusten asiakaskunnassa on tapahtunut muutoksia. Osa niistä, joilla on maksukykyä, on siirtynyt julkisista terveyskeskuksista yksityisten palveluiden asiakkaaksi. Terveydenhuollon ulkoistaminen ja siirtäminen yksityiselle sektorille on lisännyt entisestään yksityissektorin houkuttelevuutta ja huonontanut julkisen terveydenhuollon asemaa kilpailussa. Joidenkin terveyskeskusten palvelukyvyssä on esiintynyt ongelmia. Hoitoon pääsy ei ole hoitotakuun myötä nopeutunut halutulla tavalla kaikissa kunnissa. Esimerkiksi Helsingissä on ollut tilanne, että ei-kiireellisissä tapauksissa vastaanotolle on päässyt vasta 2-5 viikon odottamisen jälkeen. Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on pohjautunut juuri vahvaan perusterveydenhuoltoon. Sen on nähty murentuneen ja on puhuttu jopa terveydenhuollon yleisestä kriisistä. Terveyskeskusten välillä on todettu olevan kuitenkin eroja. Vaikka osa terveyskeskuksista on ajautunut ongelmiin, on Suomessa myös terveyskeskuksia, joissa ongelmia ei esiinny.

Terveyskeskuksissa työskentely on haasteellista

Terveyskeskuksissa toimii eri alojen asiantuntijoita. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien lisäksi terveyskeskukset työllistävät muun muassa psykologeja, terveydenhoitajia, hammaslääkäreitä, kuntohoitajia, fysioterapeutteja, sosiaalihoitajia ja sairaankuljettajia. Korkealaatuinen koulutus on omalta osaltaan mahdollistanut sen, että terveyskeskuksissa toimii osaavaa, ammattitaitoista ja motivoitunutta henkilöstöä. Kuitenkin myös yksi keskeisimmistä terveyskeskusten haasteista liittyy henkilöstöön. Osaan terveyskeskuksia on ollut vaikeaa saada tarvittavaa työvoimaa. Erityisesti lääkäreiden saatavuudessa on ollut ongelmia. Tähän tilanteeseen on vaikuttanut erityisesti terveyskeskusten muuttuneet toimintaympäristöt. Hoitoprosessit ovat monimutkaistuneet ja tulleet vaikeammin hallittaviksi. Tämä on lisännyt terveyskeskuksissa työskentelevien lääkäreiden ja hoitajien työssään kokemaa epävarmuutta. Osa henkilöstöstä kokee työnsä pakkotahtisena. Terveyskeskusten ydintoimintoja on ulkoistettu, yleensä pakon sanelemana, mikä on myös lisännyt henkilöstön kokemaa epävarmuutta. Ammatillisen epävarmuuden seurauksena on ollut, että henkilöstö on kokenut työn hallinnan vaikeaksi. Terveyskeskuksissa työskentelemisen haasteellisuuden vuoksi erityisesti nuoret lääkärit ovatkin hakeutuneet mieluummin töihin erikoissairaanhoitoon kuin terveyskeskuksiin. Sama ilmiö on koskettanut myös muita työntekijöitä, kuten sairaanhoitajia. Tilanne on kuitenkin muuttunut paremmaksi erityisesti lääkärien osalta. Sekä kotimaisen lääkärikoulutuksen lisääminen että yleistynyt lääketieteen opiskelu ulkomailla ovat johtaneet lääkäreiden määrän kasvuun. Erilaisista haasteista ja ongelmista huolimatta on myös hyvä pitää mielessä, että suomalainen terveydenhuolto on pääsääntöisesti toimiva ja kansainvälisesti tarkasteltuna edistyksellinen.